Ma sulle veisaan virttä Galilein –

“Kun minä katson taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen?" (Raamattu, Psalmi 8)

​

Tässä avaruusteemaisessa konsertissa pohditaan maailman syntyä ja ihmisen paikkaa maailmankaikkeudessa. 

Minna Leinosen laulusarja Aika-avaruutta Suvi Nuotion runoihin puhuu avaruuden pimeydestä ja sitä puhkovista valonlähteistä: tähdet, kuu ja aurinko valaisevat ihmistä, ihminen puolestaan sytyttää avaruuteen asti ulottuvan keinovalon. Lopulta kaikki ovat “yhdessä täynnä maailmanvaloa”.

Kalevalan luomiskertomuksesta ammentava Luonnotar on tarina maailman synnystä: Sotka munii munan veteen Luonnottaren polvelle, muna putoaa ja särkyy, ja sen kappaleista syntyvät taivas, kuu ja tähdet. Valot syttyvät pimeyteen. Tässä Sibeliuksen teoksessa on sävyjä panteismista, näkemyksestä, että kaikkeus eli luonto on sama kuin Jumala.

Panteismi leimaa myös runoilija Eino Leinon tuotantoa, josta tässä konsertissa kuullaan kaksi runoa. Jumalten keinussa Leino korostaa ihmisen voimattomuutta luonnon ja kohtalonsa edessä. Jumalat eli ihmistä korkeammat voimat riepottelevat häntä ylös ja alas, maasta taivaaseen ja takaisin. Runokuvan voi lukea symbolina ihmisen pienuudesta maailmankaikkeudessa, mutta se on tulkittu myös kuvaukseksi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Isänmaallissävytteisen "Se kuitenkin liikkuu" -runon kertojaminä taas julistaa murheiden ja “hullun houreiden” haihtuneen ja kannustaa voimainsa tunnossa ihmistä uskomaan tulevaisuuteen ja omiin voimiinsa sorronkin keskellä.

Uljas Pulkkiksen Celestial Mechanics -laulusarjan tekstit ovat suurten tähtitieteilijöiden ja fyysikkojen (mm. Galileo Galilei, Ptolemaios ja Einstein) kirjoituksia maailmankaikkeudesta ja sen synnystä. Teos tuo näkyville tieteellisen maailmankuvan asteittaisen kehittymisen aina antiikin ajasta nykypäivään.