Sunnuntai-iltapäivän ratoksi olemme koonneet konsertillisen suomalaisen liedkirjallisuuden hauskimpia ja hullunkurisimpia teoksia. 

Yksi komiikan tärkeimmistä tehtävistä on hölmöyksien, paheiden ja yhteiskunnallisten epäkohtien paljastaminen ja kritisointi naurun saattelemana, niin että yleisö pikemminkin huvittuu kuin suuttuu. Tämänkin konsertin tarkoitus on naurattaa kuulijaa, joskaan ei täysin tyhjän päiten: kepeyden ja hilpeyden taustalla piilee usein myös tummempia sävyjä. Toivo Kuulan veikeä ja riemukas Karjapihassa kielii myös aikansa ahtaista sukupuolirooleista. Ilkka Kuusiston veitikkamaisen Minä möin pilvenä ruohon laitaa -laulun päähenkilö taas muistuttaa true crime -sarjoista tuttuja sarjahuijareita. Ilari Laakson Femme fatale laulaa ja tanssii Euroopan raunioilla.

 

Muusikoiden lisäksi konserttilavalle nousee klovneja, jotka kuulemaansa ja näkemäänsä ihmetellen auttavat yleisöä katsomaan, mitä hilpeän pintakerroksen alla piilee – tai yksinkertaisesti antautuvat ilolle. 

Klovnit kommentoivat konserttia fyysisen teatterin keinoin ja myös haastavat katsojaa: tulisiko klassista musiikkia kuunnella juhlallisen vakavasti, vai saako katse seurata klovnia, joka rikkoo perinteisen konserttiasetelman konventioita?

​